Rami Saari
Sillä ehkä tämä on se tie, erilainen kuin muut tiet, ne joilla tiedetään
kuinka paljon verta täällä vuodatettiin yhden viikon aikana, joilla kerrotaan kuinka
paljon verta on vuodatettu intifadassa kahden vuoden aikana, ne joilla halutaan
esittää kipu todennäköisyyden yhtälönä ja unohdetaan,
että vapautta ei voi aina mitata verenvuodatuksella,
puhumattakaan kidutuksista ja kärsimyksestä. Onhan jo ennen sanottu,
että yhdenkin elämän pelastava on… Ja siinä on sitten isäni synnyinmaa,
siunattu-kirottu maa polttaa henkeäni nokkosten lailla, elämänkestävän rakkauden tavoin.
Rauhaa sinulle surulliselta heprealaiselta, joka saapui Transilvanian revityille seuduille
syksyn jälkeen, laahusteltuaan Balkanin teillä, neljän vuoden kuluttua
Baia-Maressa kurjien seurassa viettämästään joulusta. Sikäläiset iloitsivat
joka makkaranpalasta ja joka juustonmurusta jonka hän toi,
ikään kuin hänen vähäiset lahjansa olisivat olleet elävän Jumalan sanaa. Hän näki
kiviset taivaat ja niiden jumalat, vartiotornit
ja hapertuneet padot Episcopia-Biharissa, sekä ammottavat kuopat,
kidutettujen joukohaudat Aradissa ja Timişoarassa. Hän valokuvasi
nimikyltin matkalla kaupunkiin, josta tuli kahdeksankymmentäluvun lopun murhalaakso,
yhdeksänkymmentäluvun alun murheenlaakso. Saman kaupungin rautatieaseman vessassa
hän tunsi jäykistyvän kuoleman haihtuvan hajun, vaikka siellä oli
miehiä, jotka eivät vielä olleet kaatuneet pistävän vitsauksen hämähäkinseitteihin,
sillä ei ollut mahdollista päästä sisään sen enempää kuin lähteäkään,
piti vain seisoa melkein puoli vuosisataa siinä saastassa,
kunnes ei ollut mitenkään mahdollista sietää sitä enää.
Salaisen poliisin valokuvaajat väijyivät siellä turmelusta. Turhaan siellä muistettiin
kauheudet, joissa teurastettiin lapsia, naisia ja rakastettavia miehiä.
Mutta nyt sekä he että minä lähdemme tästä eteenpäin: rusentavan matkan päätyttyä,
kun olemme nähneet, voimme alkaa kutsua asioita niiden oikeilla nimillä.
Olen nähnyt kaiken tämän isäni synnyinmaassa
ja rukoillut suurta vallankumousta, runoilijoiden johtamaa.
Käännös: Matti Nevalainen (Tuli ja savu 2, 2001)
___________________________________________________________________________________________
¹ Ensimmäinen runo sarjasta ”Ehkä tämä on se tie”, kirjoitettu Timişoarassa, tammikuussa 1990, ja julkaistu hepreankielisessä kirjassa Miehiä tienhaarassa v. 1991.
FINNISH POETRY translated by Saari to Hebrew
FINNISH PROSE translated by Saari to Hebrew
Rami Saari’s page