“Minulla on passi korvien välissä”, kirjoittaa Israelin ja Suomen välille
runosiltaa rakentava Rami Saari
Rami Saari Sateen jalkapohjat
Suom. ja jälkisanat Minna Tuovinen, toim. Anni Sumari. Parkko 2023. 258 s.
Rami Saari syntyi 1963 Israelissa ja vietti lapsuutensa paitsi siellä myös Argentiinassa. Kalevala innosti Saarta tutustumaan Suomeen, ja hän onkin opiskellut muun muassa suomalais-ugrilaista kielentutkimusta Helsingin yliopistossa. Tähänastisen kahdentoista oman runoteoksen lisäksi hän on kääntänyt runoutta ja proosaa hepreaksi yhdeksästä kielestä. Hän on arvostettu ja palkittu kääntäjä, ja hän on tehnyt muun muassa Juhani Ahoa, Eino Leinoa ja Mika Waltaria tunnetuksi hepreankieliselle lukijakunnalle. Pohjoiskarjalaisittain on ilahduttavaa, että käännettyihin kuuluu myös Eeva Tikka. Saari kääntääkin vain kirjailijoita, jotka ovat hänelle itselleen mieluisia.
SATEEN JALKAPOHJAT on ensimmäinen suomenkielinen Rami Saaren runojen valikoima, vaikka hänen yksittäisiä runojaan onkin aiemmin julkaistu meillä muun muassa Tuli&Savussa. Suomentaja Minna Tuovinen on kirjoittanut ansiokkaat jälkisanat sekä koonnut runojen taustoja ja viitteitä selittävän huomautusosion, joka on erittäin tarpeellinen myös sellaiselle, joka luulee tuntevansa Raamattunsa hyvin; Vanha testamentti ei ole Saaren yksinomaista viitekenttää. Viitteet ulottuvat syvälle juutalaisuuden historiaan ja myös maailmankirjallisuuteen. Mielestäni on ilahduttavaa, että runojen Raamattu-sitaateissa on käytetty vuosien 1933 ja 1938 käännöksiä. Ne olivat käytössä vielä silloin, kun Saari asui Helsingissä, mutta muutenkin ratkaisu on kannatettava: nykykäännös on kuin pitkä tekstiviesti, riisuttu lyyrisyydestä ja kauniista kielikuvista.
RAMI SAAREN Suomi-kuvat ovat täynnä yötä, hiljaisuutta ja ihmisten välistä etäisyyttä:
”Välillä Helsinki väsyttää. / Ruumis on näännyksissä ja sielu – kypsä / lähtemään kuin hius / joka vahingossa putosi taikinaan, kohti ikuista hyvää, / miljoonan tähden hotellia.” Mutta Saarelle yksinäisyys on sekä henkilökohtaista että kulttuurillista: ”Muukalaisena elin, / muukalaisena joka paikassa, / heprealaisten iltamien rikastuttamana, / armolla mitattuna varattomana. / Lupasit hyvää palvelijallesi, mutta pahantekijät kävivät päälle. / Silmäni eivät enää hae pelastustasi, / seurakuntiesi aika on ohi.” Toisaalta oma identiteetti on vahva: ”Minulla on passi korvien välissä: olen äidinkieleni ikuinen kansalainen.”
RUNOMINÄ HUUTAA, sekä kuluttaa aikaa että laulaa sitä. Hän on paitsi ”kielen kansalainen” myös ”sanan orja”. Kun ripaus rakkautta sattuu kohdalle, eroottinen lataus on vahva: kirsikankukat, hunaja, mahla, sahrami, halu…Sitä vastoin maksullinen seksi on äärimmäisen yksinäisyyden tuotos: ”pikapano on halvempi kuin appelsiini”. Saari kirjoittaa myös terrori-iskuista, Kosovon pakolaisista, Golanin miinamenneisyydestä ja Israelin valtion jatkuvasta sotaisuudesta. Silti on toivoa: ”Valo nousee alhaalta / kuin sädekehä pyhimysten ylle. / On selvää: se valaisee / päiviemme vaikeat yöt / kun taustalla maailma polkee jalkaa.”
FINNISH POETRY translated by Saari to Hebrew
FINNISH PROSE translated by Saari to Hebrew
Rami Saari’s page